Vauvat ovat nyt tasan kolme viikkoa ja voivat mainiosti. Kehitys on jatkunut huimaa vauhtia ja pennut vaikuttavat jo ihan oikeilta koiranpennuilta. Pennut kävelevät entistä enemmän ja leikkiminen on jo tärkeä osa pienokaisten päivää. Äännähdykset, hurjat murinat ja jopa suloinen haukunta, siivittävät hurjia painiotteluita ja muuta peuhaamista. Lola äiti ei enää juurikaan vietä aikaa pentulaatikossa. Se on koko ajan valmiustilassa kiiruhtamaan vauvojen luo jos pienikin vingahdus laatikosta kantautuu, mutta muuten se oleilee jo enemmän kuin mielellään muun perheemme seassa nauttien ulkoilusta ja muusta arkisesta touhuilusta.Yöt Lola viettää kuitenkin kiltisti edelleen laatikossa pentujen luona, josta olenkin enemmän kuin kiitollinen: pennut eivät herätä minua vinkunallaan kun ne pääsevät helposti emon nisille nälän yllättäessä.

Pienokaisten paino jatkaa kasvuaan tasaiseen tahtiin. Painot vaihtelevat nyt 1050 gramman ja 1200 gramman välillä Aku-poika on edelleen pienin, mutta vain 50 grammaa kevyempi kuin pentueen pienin tyttö Lupu, joka painaa 1100 grammaa. Hupu ja Nupu ovat kasvaneet liki samaan tahtiin ja molemmat tylleröt painoivat tämän päiväisessä punnituksessa 1150 grammaa. Porukan isoin on tällä hetkellä Tupu, joka painaa siis tuon 1200 grammaa.Pienokaiset imevät maitoa nykyisin ilmeisen tehokkaasti, sillä jo muutamien minuutin tiiviin imetyssession jälkeen ne kellahtavat tyytyväisinä vieretysten nokosille. Tänään pikkuisille tarjoiltiin jo ihka oikeaa ruokaa; mikrossa keitettyä jauhelihaa kera kermaviilin ja hyvin maistui! Yritin aluksi syöttää pienokaisia vuoroin käsin, vuoroin lusikalla, mutta pienet ahmatit syösyivätkin suoraan ruokakulholle, joten annoin lopulta heidän popsia masunsa täyteen ihan itse. Homma oli aluksi lusikka ja käsipelillä todella sotkuista ja pikkuisilla olikin ruokaa enemmän päässään ja kyljissään kuin itse suussa. Mutta kun ne saivat itse syödä kupeistaan omaan tahtiinsa, homma sujui paljon siivommin. Kyllä oli suloista katsottavaa kun viisi pientä pikinokkaa tutustuivat elämänsä ensimmäistä kertaa kulinaristien maailmaan...

Yleisesti ottaen on todella iloinen pentujen kehityksestä. Kaikki tuntuvat varsin elinvoimaisilta pieniltä riiviöiltä, joiden aktiiviteettitaso kohoaa silminnähden joka päivä. Pennut osaavat hakeutua myös todella hienosti pissaamaan pentulaatikon reunalla olevalle sanomalehdelle, eivätkä hevin lorauttele makuualustalleen. Ensimmäistä kertaa tänään ne myös leikkivät minun kanssani ja pyrkivät muutenkin ottamaan minuun hanakasti kontaktia. Liekö syynä tarjoilemani herkullinen jauheliha-ateria;) Tänään meillä vieraili myös yhden tytön tulevat omistajat aina Pietarsaaresta asti. Perhe oli oikein mukava ja vakuutuin entisestäänkin siitä, että pikkuinen tyttö saa heiltä varmasti hyvän ja rakastan kodin. Kävimme hieman lävitse villakoiran turkinhoitoa konetöineen päivineen ja juttelimme muutenkin villakoiramaisista asioista. Olen todella tyytyväinen kaikkien pentujeni tuleviin koteihin ja pidänkin itseäni onnekkaana, että kaikille pennuille löytyi näin vaivattomasti uudet rakastavat kodit. Alla kuvanäytteitä pentujen ruokailuhetkestä.