Kokonainen kuukausi on kulunut siitä kun vauvat näkivät päivänvalon ensimmäistä kertaa. Pikkuinen viisikko on saanut totutella jo aikalailla pienen koiran, erityisesti pienen puudelin elämään. Käsittelen pentuja päivittäin paljon, sillä sosiaalistuminen käynnistyy neljännellä viikolla. Sosiaalistumiskauden aikana on todella tärkeää totuttaa pennut ystävällisesti ja turvallisesti erilaisiin ihmisiin, koiriin, ääniin ja käsittelyyn. Näin pentu saa elämälleen hyvät eväät ja elämä uudessa kodissa käynnistyy mallikkasti. Viisikko aterioi jo kolmesti päivässä maistuvaa jauhelihaa ja ruoka todella häviää suuhun ja sitä kautta pieniin vatsoihin. Osalla pennuista on jo puhjennut ylä- ja alaetuhampaat, osalla ne on juuri puhkeamaisillaan. Imetyshetket jatkuvat vielä luonnollisesti, mutta imeminen sujuu jo vauhdikkaasti ja varsin tehokkaasti. Lola on selvästi huojentunut kun minä olen osallistunut pentujen kasvun myötä entistä enemmän pienokaisten kasvatukseen ja se vetäytyykin mielellään omaan rauhaansa lepäilemään tai leikkimään muiden koirieni kanssa hoitotoimenpiteiden ajaksi. Välillä se kuitenkin käy tarkistamassa, että kaikki vauvat ovat tallella ja hakeutuu imettämään tasaisin väliajoin. Muuten se viihtyy selvästi paremmin pentulaatikon ulkopuolella ja nauttii ripotellen palautuvasta vapaudestaan.

Pienet puudelit ovat siis totutelleet ahkerasti uusiin asioihin viime päivien aikana. Yhtenä varsin tärkeänä seikkana villakoiran kuin villakoiran elämässä on turkinhoito ja siihen liittyvät toimenpiteet. Pennut pääsivätkin neljän viikon iässä ensimmäistä kertaa kylpyy ja föönattavaksi. Föönausvaiheessa pentujen luonteet erottuivat toisistaan selkeästi. Pari tyttöä pisti oikein kunnolla hanttiin, mutta jatkaessani varmoin ja rauhallisin ottein työskentelyä, nekin tyytyivät kohtaloonsa puudelina. Ennen kylpyä suoritin edellisenäö päivänä viivikolle ensimmäistä kertaa konetyöt, koska ajattelin että uusi jännittävä tilanne päivää kohtaan on pienokaisille ihan riittävästi. Myös kynsienleikkuuta harrastamme liki viikottain ja kaikki ovatkin tilanteessa jo todella kauniisti.

Pentuja on käynyt tapaamassa omien lasteni lisäksi jokunen muukin lapsi. Pidänkin ensiarvoisen tärkeänä, että pennut saavat alusta asti lapsikontakteja. Näin lapsista nopeine liikkeineen ja äänekkäine ilmaisuineen tulle koirille luonnollinen osa elämää, eikä pelottavia, arvaamattomuudessaan kauheita hirviöitä. Pennut ovat päässeet myös jo hieman pentulaatikon ulkopuolellekin, mutta vielä tällä hetkellä omassa laatikossa on mukavinta touhuta ja temmeltää. Perheeni muutkin koirat ovat saaneet varovasti tutustua jo pentuihin. Nuorimmat koiristani, eli mustat kääpiöt Diiva ja Quincy olisivat jo innokkaita saamaan uusia leikkikavereita, mutta seniorit Oona ja Viivi eivät uusista tulokkaista juurikaan perusta.

Lopuksi vielä tuoreet kuvat puhtaasta viisikosta:)


Yllä Aku                                                                  Yllä Hupu


Yllä Lupu                                                                   Yllä Nupu

Yllä Tupu