Viime viikon lauantai oli ihana-kamala päivä. Kaikki pennut lähtivät lauantaipäivän aikana uusiin koteihinsa. Pitkien välimatkojen vuoksi luovutuspäiväksi valikoitui juuri tämä lauantai ja toisaalta vaikka päivä olikin melko rankka, oli myös armollista saattaa eron hetket yhden päivän aikana päätökseensä. Datte-poika matkasi Kokkolaan, Tupsu-tyttö Pietarsaareen, Donna Ouluun ja kasvattajan riemuksi Vilma jäi naapurikuntaan Ylöjärvelle. Yksi tytöistä, Aada, muutti kotipaikkakunnallemme ystäväni luoksi osaomistukseen.

Viimeiset illat olivat haikeita pentujen kanssa. Yhdessä vietetty aika täyttyi muutamana viimeisenä iltana pesuista, föönailuista, konetöistä ja trimmailuista, mutta onneksi joukkoon mahtui myös paljon leikintäyteisiä hetkiä. Viimeisenä iltana karu totuus seuraavana päivänä odottavasta luovutusajankohdasta iski toden teolla vasten kasvojani ja valvoin pitkälle yöhön hyvästellen mielessäni jo etukäteen yksitellen kaikki pienet kiharapääni. Illan jännitysmomentteja lisäsi myös pentujen tasaisuus: aivan viime metreille saakka pohdin kiperää valintaa Donnan ja Aadan välillä. Kumpi työistä jäisi jatkamaan Evona's kennelin jalostusnarttuna? Lopulta minun oli luovutettava ja todettava, että tytöt yksinkertaisesti olivat tasan seitsemän viikon iässä niin tuskastuttavan tasalaatuisia, että en osannut valita niiden välillä ns. parempaa. Niinpä osaomistukseen jäi Aada tyttö, jota olin pohtinut oikeastaan alusta asti omaksi tytökseni.

Ilokseni viikko ennen luovutusta pentueen isän toinen omistaja, rotuspesialisti ja ulkomuototuomari, Tarmo Viirtelä kävi tutustumassa pentuihimme. Tältä kokeneelta koiramaailman asiantuntijalta sain hänen vierailunsa aikana lukemattomia kultaakin kalliimpia neuvoja ja vinkkejä alkavaan kasvatustyöhöni villakoirien parissa. Hänen mielipiteensä pennuista oli oman mielipiteeni mukainen ja olikin mukavaa, että hänen mielipiteensä vielä vahvistivat entisestään päätöstäni kahden näyttelytytön valinnan suhteen. Donnakin nimittäin onneksi suuntasi näyttelyistä kiinnostuneeseen kotiin, joten valinta Aadan ja Donnan välillä ei kuitenkaan ollut niin dramaattinen kuin se olisi voinut olla:)

Luovutuspäivän aikana mielipiteeni pentujen uusista perheistä vahvistui entisestään. Kaikki vaikuttivat rakastavilta ja motivoituneilta kodeilta, jotka kuuntelivat tarkkaavaisesti neuvojani tulevan varalle. Vaikka luopuminen ensimmäisitä kasvateistani lienikin vaikeinta koko tulevan kasvatusurani aikana, oli rauhoittavaa tietää, että kaikki pääsivät hyviin ja rakastaviin koteihin. Oli myös ihanaa saada tekstiviestejä ensimmäisen illan ja seuraavan päivän aikana pikkuisten kotiutumisprosesista ja näin varmistua siitä, että pennut todella voivat hyvin. Kotona on vieläkin kovin kovin hiljaista ja tyhjän tuntuista, mutta ihanat valokuvat ja tuoreet muistot jäävät lämmittämään mieltäni.

DONNA                                                                DATTE
1946744.jpg1946752.jpg

TUPSU                                                                  VILMA
1946753.jpg1946755.jpg

                         JA VIIMEISENÄ, VAAN EI VÄHÄISIMPÄNÄ: OMA AADANI:)
                                        1946758.jpg