Pienet puudelini ovat jo huimat viisi viikkoa vanhoja ja kerrassaan hurmaavia pikku otuksia. Vasta tässä vaiheessa on muodostunut joitakin eroja, niin ulkonäössä kuin luonteessakin, pienokaisten välille. Yhä vieläkin pidän tytöillä varmuuden vuoksi kynsilakkamerkkejä, vaikkakin ne jo ilman niitäkin melko nopeasti tunnistan. Pennut ovat ulkomuodoltaan hyvin tasapuolisia, joten valinta oman pennun kohdalla tulee olemaan hankala. Minulle siis jää yksi tyttö jatkamaan jalostustyötäni ja kumppaniksi näyttelyihin. Minulla on kotona jo riittämiin koiria (4), joten tyttö menee osaomistuskotiin ystäväni luo kotimme lähistölle.

Erot ulkonäössä eivät ole suuria, mutta 2 tyttöä on TÄLLÄ HETKELLÄ omasta mielestäni ulkomuodollisesti pätevimpiä potentiaalisiksi jalostus/näyttelykoiriksi. No saapa nähdä. Pennut muuttuvat hurjasti hyvinkin pienessä ajassa ja onhan tässä vielä pari viikkoa aikaa... Ystäväni Tuija (kennel Little Rocks) villakoirakasvattaja itsekin ja myös pentujen isän omistaja, vieraili pentuja katsomassa. Myös Tuija oli samoilla linjoilla kanssani pentujen suhteen; tasaväkisiä tyttöjä, mutta ehkä 2 hieman muita potentiaalisempia. On aina mukava kuulla myös muiden mielipiteitä omista pennuista, sillä joskus kasvattajana pienokaisia seuraa ikään kuin liian läheltä ja saattaa sokeutua tietyille asioille.

Pienokaiset ovat nyt niin "isoja", että ovat saaneet hiljalleen liittyä muun laumamme elämään entistä täysipainoisemmin. Pennut jaksavat leikkiä kerrallaan jo melko pitkään ja niinpä ne aamulla ensi töikseen syötyään aamiaisensa, päästetään olohuoneeseen tepsuttelemaan. Omista koiristani nuorimmat, mustat kääpiötytöt Diiva ja Quincy, ovat innokkaita leikittäjiä, mutta vanhemmat koirani Oona ja Viivi tyytyvät pikaisen nuuskaisemisen jälkeen seuraamaan tilannettaan aitiopaikaltaan sohvamme selkänojan päältä. Lola-äiti ei juurikaan leiki pentujensa kanssa itse, mutta seuraa tilannetta aina tarkasti. Se vaikuttaa kaikin tavoin huojentuneelta siitä, että soluttautuminen muuhun laumaan on sujunut mainiosti ja nauttii siitä, ettei ole vauvoista enää yksin vastuussa. Pennut vierailevat päivän aikana kaikkiaan keskimäärin kolme kertaa olohuoneessa, mutta vetäytyvät leikkien jälkeen jälleen mielellään makoisille unille omaan tuttuun laatikkoonsa.

Pentujen luonne-eroja on mukava seurata juuri näillä retkillä pentulaatikon ulkopuolelle. Yksi tytöistä on ylitse muiden!! Hän on loistava ja topakka pakkaus, jonka valitsisin luonteen puolesta omaksi pennukseni, mutta valitettavasti hänen häntänsä ei ole parhaasta päästä. Yksi tytöistä on selvästi muita rauhallisempi ja seurailee aluksi tilannetta hieman sivusta, mutta innostuu kuitenkin yhtä hurjaan leikkiin hieman tilannetta kypsyteltyään. Pennuilla kaikilla on upea luonne ja olen niihin äärimmäisen tyytyväinen kaikin tavoin. Olen myös iloinen siitä, että pennut saavat kotonamme tottua koko elämän kirjoon leikkiessään pienten lasteni (4-vuotta ja 1-vuotta) ja muiden koirien kanssa päivittäin. Tottakai äitinä ja kasvattajana saan olla tarkkana kun 5 pientä pentua hyörii lasten ympärillä, mutta koiriin tottuneiden lasten kanssa tämä ei ole kovinkaan hankalaa. Voitte kuvitella millainen vilske meillä välillä olohuoneessa käy kun paikalla on yhteensä 10 puudelia ja kaksi pientä lasta meidän aikuisten lisäksi:):)

Pikku hiljaa tämän viimeksi kuluneen viikon aikana päähäni on muovautunut ajatus siitä, mikä pentu sopii mihinkin kotiin ja perheeseen. Mielestäni kasvattajalla on aina viime kädessä vastuu siitä, että tyypiltään sopiva pentu menee oikeaan perheeseen. Pennunostajien, niiden valistuneimpienkin koiraihmisten kun on hankala pikavisiittiensä aikana muodostaa selkeää käsitystä koiran luonteesta. Pennuilla vireystilat vaihtelevat vielä suuresti ja tämän vuoksi niistä ei vierailun aikana saa aina oikeaa kuvaa. Haluan kasvattajana kantaa vastuuni kaikin tavoin ja mielestäni yksi tärkemmistä seikoista on oikean kodin löytäminen oikealle pennulle, toki ostajienkin mielipidettä kuunnellen ja kunnioittaen. Sen perusteella mitä pennunostajia tämän lyhyen tuttavuutemme aikana olen oppinut tuntemaan, minulla on jo melko vahva käsitys kunkin pennun parhaasta perheestä. Toki tilanne voi kahdessa viikossa vielä muuttua moneen kertaan;)

Kuvia pienistä tutkimusmatkailijoista on luvassa tänä iltana kun kameramme saapuu lainareissultaan:)