Nyt voin hieman huokaista helpotuksesta... Ensimmäinen ja toivottavasti kriittisin viikko pentujen elämässä on nyt takana päin ja pennut näyttävät voivan mainiosti. Pentujen paino on nyt kaksinkertaistunut syntymäpainosta ja siispä tällä hetkellä pentujen paino vaihtelee välillä 400g-500g. Poika on edelleen porukan pienin, mutta ei millään muotoa poruka heikoin. Pennuista ei muutenkaan ole erotettavissa ainakaan vielä heikompia tai selkeästi vahvempia yksilöitä. Erot etenkin tyttöjen välillä ovat hyvin pieniä, ekä erotakaan niitä vieläkään toisistaan kurkkaamatta heidän kynsilakalla tehtyjä merkkejään. Hyvin samannäköiset pennut on syytä merkitä esim. kynsilakalla, jotta kutakin pentua ja sen kasvua/kehitystä voi seurata yksilöllisesti.

Eilen elelin jonkin aikaa kauhu hetkiä. Lolan ruumiin lämpö kohosi yht'äkkiä 39.5 asteeseen ja pelästyin todella kohtululehduksen riskiä. Joskus kohtuun jääneet istukat voivat aiheuttaa kohtutulehduksen, joka voi pahimmillaan olla kohtalokas emälle ja siten myös pennuille hoivan vähentyessä. Usein kohtutulehduksesta kieliikin juuri lämmön nousu. Taisin kuitenkin selvitä säikähdyksellä ainakin toistaiseksi, sillä voimakkaan lämmön nousun syynä olivatkin ilmeisesti kotiin palanneet neljä puudeliani. "Tytöt" ovat olleet hoidossa sisarellani ja vanhemmillani kaiken turhan stressin välttämiseksi niin, että Lola on saanut rauhassa keskittyä vauvoihinsa ja imetykseen. Lola ilmeisesti innostui niin ystäviensä tapaamisesta, että lämpö hetkellisesti kohosi noinkin ylös. Sovin eläinlääkärini kanssa, että haen varmuuden vuoksi antibioottikuurin "jemmaan." En tietenkään anna lääkettä turhaan, mutta pidän sen varalla jos lämpö alkaa uudelleen kohota yötä vasten. Ennen kaikkea lääke tuo minulle kasvattajana turvaa. Koen olevani tilanteen tasalla, kun tiedän että tehokas antibiootti on kaapissa varalla, jos kohtutulehduksen vaara astuu kuvioihin uudelleen.

Muuten on sujunut ihan hienosti. Välillä Lola on pyrkinyt laatikosta pois muun perheen joukkoon, mutta onneksi se tuntuu ymmärtäneen, että pennut ovat kovin pieniä ja tarvitsevat emonsa lämpöa ja hoivaa lähes koko ajan. Olen pyrkinyt syöttämäänkin Lolan pentulaatikossa, jotta sen ei tarvitse stressata jäävänsä ruokailuista paitsi nousemalla laatikosta tarkistamaan vähän väliä onko ruoka-aika. Neidin ruokahalut ovatkin raskausajan nirsoilun jälkeen todella heränneet henkiin ja hyvä niin, sillä pentujen jatkuva imettäminen todella kuluttaa kehon energiavarantoja. Tarjoilen Lolalle monipuolisen ruoan useamman kerran päivässä. Näin suuret annoskoot eivät haittaa vatsan toimintaa ja tarjoileepahan syöminen pienemmissä erissä myös hieman ajanvietettä pentulaatikkoelämään:) Tällaisia kuulumisia siis tällä kertaa, ohessa vielä tuore kuva viisikosta äidin hellässä huomassa ja pienokaisesta unten mailla.