Nyt pienet mustat kiharapäät ovat sitten kokonaista kaksi viikkoa "vanhoja". Aloittaessani päivittäisen punnituskierroksen, huomasin ihastuksekseni että pikku kavereiden silmät ovat auenneet tämän päivän aikana. Oli jotenkin liikuttavaa huomata niin konkreettinen muutos pikkuisissa, vaikka ne toki tähänkin asti ovat yllättäneet minut liki päivittäin silmin havaittavilla kasvupyrähdyksillään. Näky pienistä pennuista kurkkimassa ensi kertaa elämää oli kuitenkin kerrassaan hellyyttävä.

Vauvat ja emo jakselevat muutenkin vallan mainiosti. Porukan pienin, eli pikkuinen poika, painaa nyt kahden viikon iässä jo kunnioitettavat 675 grammaa, eli painoa on reilussa vuorokaudessa humahtanut yht'äkkkiä huimat 75 grammaa!! Isoin on tällä hetkellä tytöistä Tupu, joka painaa 800 grammaa. Hupu ja Nupu painavat kumpainenkin 675 grammaa ja tällä hetkellä pienin tytöistä on Lupu. Kaverusten painot kyllä heittelevät melkoisesti, sillä tosiaan jo yhdessä yössä ne tuntuvat toisinaan kasvavan huimasti. No saapa nähdä ennustavatko nämä ensimmäisten viikkojen painot tulevaa, innolla jo odotan miltä vintiöt näyttävät muutaman viikon kuluttua.

Kehitystä tuntuu tapahtuneen pikkuisilla muutenkin; samaisella punnituskeikalla sain todistaa yhden pennuista pyrkimystä nousta jaloilleen. Pentu sai kun saikin kurotettua vatsaansa pienten jalkojensa varaan, mutta totesi tehtävän mitä ilmeisemmin vielä turhan haastavaksi ja päätti jatkaa emon nisälle etenemistä tutulla ja turvallisella ryömimistaktiikallaan. Kovasti olen jo vauvoille höpötellytkin, vaikka voi olla että juttuni menevät vielä kuuroille korville. Korvat alkanevat aukeamaan maailman äänille 2-3 viikon iässä, joten olen päättänyt olla varmuuden vuoksi hyvissä ajoin liikkeellä.

Vieläkään en ole tohtinut jättää vauvoja emon hoiviin siten, että olisin itse kotoa kauan pois. Muutamia kertoja olemme toki ulkoilleet lasten kanssa ja käväisseet kaupassa, mutta ikäväkseni olen huomannut, että Lola on tällöin hypännyt jopa pentulaatikkoa ympäröivän aitauksen yli. Pennut ovat aina olleet ihan rauhassa hiljaa kun olen sisälle tullut, joten tästä voisi päätellä että Lola ehkä hyppää pois aitauksesta vasta kuultuaan minun tulevan kotiin. Koska en kuitenkaan ole varma, emmekä ole saaneet viritettyä laatikon ympärille minun hysteerikon turvavaatimuksia täyttävää korkeampaa aitausta, olen "alistunut" kohtalooni pysytellä pentuaiatuksen tuntumassa vielä viikon verran.

Muutoin tämä kasvattajan rooli on jo ollut melkoisen helppoa hommaa. Lola hoitaa vauvansa itse ja minun tehtäväkseni jää lähinnä emon voinnin seuraaminen sekä pentujen päivittäinen punnitseminen ja pentulaatikon siivous. Yötkin sujuvat jo hienosti korvatulpat korvissa: korvatulppien avulla saan nukuttua pentujen ähinältä ja puhinalta, mutta kuulen jos joku pienistä vinkuu kimakasti ja voin näin auttaa pienen tisulta liian kauaksi eksyneen pennun takaisin emän välittömään läheisyyteen.

En ole mitenkään vallan taitava blogin käsittelijä, joten en hallitse kommentteihin vastaamista, enkä ole varma edes saanko kommentit näkyviin;) Kiitos kuitenkin kommenteista:) Lopuksi vielä uunituoreet kuvat pienokaisista.

.
Yllä Aku poika 2 vkoa ja 675 g.



Yllä Hupu 2 vkoa ja 775 g.


Yllä Lupu 2 vkoa ja 675 g. Kuvassa Rasmus poika, kohta 4 vuotta, innokas pentujen hoitaja:)


Yllä Nupu 2 vkoa ja 775 grammaa


Yllä Tupu 2 vkoa ja 800g