Tänään lähdin yhdessä vuoden vanhan kääpiötyttöni Quincyn kanssa osaomistuskeskarini Aadan ja toisen omistajan Soipan luokse vierailulle. Aada on kyllä vieraillut meillä usein ja minäkin sen kotona, tosin ilman koria. Aadan kanssa samassa taloudessa elävä pikkuinen narttukoira kun on ollut aiemmin hyvin suojelevainen omasta reviiristään, joten olemme halunneet välttää turhia yhteenottoja. Nyt päätimme kuitenkin ottaa riskin; yllätykseksemme kaikki sujui hyvin. Koirat tutustuivat pihalla rauhassa toisiinsa ja vanhempi narttu salli jopa Quincyn tulla sisälle hänen valtakuntaansa. Niinpä saimme sisälläkin seurata iloisten leikkitreffien kulkua. Koirien telmittyä suoritin Aadalle vielä konetyöt, jonka jälkeen suuntasimme automme kohti Tampereen Nekalan Mustia ja Mirriä Aada ja Quincy mukanamme.

Mustista ja Mirristä oli tarkoituksena löytää sopivan kokoinen muovinen "synnytyskaukalo" Diivalle. Miellyin tuollaiseen kaukaloon keskarinarttuni Lolan pentujen yhteydessä, jolloin sain lainaksi tuollaisen kaukalon. Valitettavasti kaukaloiden tilanne oli huono ja sopivassa koossa oli jäljellä vain todella kirkkaan vihreitä värejä. Noh, synnytys voi käynnistyä koska tahansa, joten siihen mitä oli tarjolla oli tyydyttävä. Toivottavasti pentu/pennut eivät saa shokkireaktiota yltiökirkkaasta maailman saapumisestaan...

Vaikka siis varsinainen pääostos löytyikin helposti, tarttui puodista toki jotain muutakin mukaan. Vaikka en erityisemmin vaatetakkaan villakoiriani, ihastun jostain syystä aina hurmaaviin vaatteisiin. Tälläkin kertaa minun oli aivan pakko saada lila poncho, joka oli puoleen hintaan myynnissä. Soippakin osti samaiset ponchot Aadalle sekä vanhemmalle nartulleen Ronjalle. Selittelin poncho-ostosta itselleni sillä, että valkoinen toy-tyttöni Viivi on OIKEASTI todella kylmän arka ja sille ulkoilu talvella ilman vaatteita on pientä piinaa. Oikeastaan muut koirani saavat vaatteita ylleen vasta todellisella paukkupakkasella tai vastavaasti hirbittävällä loskakelillä. Varmasti käyttäisin esim. haalareita laiskana ihmiseä pesuja vöälttääkseni useamminkin, esim. kurakeleillä, mutta ikävä kyllä en vielä ole tavannut koiranvaatetta, joka olisi näyttelyturkille hyväksi. Lähes aina vaaterumbasta seurauksena on takkuja, ellei turkki ole juuri samana päivänä pesty. Lisäksi kaksi pientä lastani verottavat kyllä turhia koiranpukemis intoja tehokkaasti: kun lähden ulkoilemaan koko konkkaronkan kanssa, olen tarpeeksi hikinen jo puettuani lapseni ja laitettuani remmit koiralaumalleni.

Mukavan yhteisen shoppailumme päätteeksi saavuin kotiin, jossa mieheni lapsinemme oli Diivan vahtivuorossa. En jätä Diivaa enää lainkaan yksin, koska teoriassa synnytys voi käynnistyä koska vain, vaikka varsinainen laskettuaika onkin vasta torstaina. Diiva vaikutti kuitenkin varsin rauhalliselta, joten tuskinpa ensi yönä ainakaan mitään tapahtuu.

Yllä Diiva, Viivi ja Quincy ulkoilulta sapuneina. Oona puuttuu kuvasta, oli jälleen ruokaa etsimässä...

Yllä kuva Viivistä uudessa ponchossaan. Tyttö tuntuu jopa viihtyvän väljässä vaatteessaan mainiosti, toki vain ulkoillessaan.