Diiva on edelleen toiminut kuin kymmenen pisteen äiti; se hoivaa pentuaan täysin ilman tukeani ja seuraani, joten minun tehtävänäni on ainoastaan piipahtaa välillä kurkkamaasa makuuhuoneen ovenraosta, onko kaikki kunnossa. Toki pidän korvat höröllä koko ajan, enkä poistu näinä ensimmäisinä päivinä talosta ellei mieheni ole vahti vuorossa. Alkutaival on siis sujunut lähes mutkitta. Ainoa harmin aihe oli Diivalle toissayönä alkanut ripuli, joka valvotti meitä koko yön. Tuore äiti oli hädissään kun ulkona piti ravata vähän väliä ja pentu piti jättää pentukoppaan oman onnensa nojaan. Yksi pentu on sikäli pulmallisempi kuin useampi pentu, että se kylmettyy hyvin nopeasti jäädessään ilman emoa. Niinpä mikrossa lämmitettävä kaurapussi on meillä kovassa huudossa, vaikkakin yöllä tyydyn pitämään pienokaista käsieni suojassa lämmössä emon ulkoilun ajan.

Olen viime aikoina oikein herännyt pohtimaan, kuinka suuria summia rakkaat puudelini (tai erityisesti niiden turkki) oikeastaan nielevätkään. En ole järin tarkka kuluttaja, enkä siis missään määrin pennin venyttäjä, mutta viime aikojen menoerät ovat saaneet jopa minut kohauttelemaan kulmiani. Kun villakoiria on osaomistuskoirat mukaan laskettuna seitsemän, on selvää, että turkinhoitovälineet ovat kovassa kulutuksessa. Tässä jokunen päivä sitten onnistuin pudottamaan Doggyman karstani trimmauksen yhteydessä lattialla ja hajallehan se meni. Eli karstoihinkin tuntuu uppoavan mukavasti rahaa. Oikeastaan karstat, kammat, sakset ym. välineet eivät lopultakaan varmaan ole se suurin menoerä, vaikka niiden osto kerralla kirpaiseekin. Laadukkaat karstat ja kammat ovat noin 10-30 euoroa, suosimani Roselinen sakset noin 90 euroa, Osterin golden A5 kaksinopeuksinen trimmauskone useampi sata euroa jne...

Minulla suurin menoerä koostuu turkinhoitotuotteista, siis shamppoista ja hoitoaineista. Ensinnäkin olen laiska laimentamaan tuotteita, joten haaskaan kalliita aineita monesti aivan turhaan. Toiseksi, en vieläkään kahdeksan villakoiravuoden jälkeen ole löytänyt omaa suosikkituotettani!! Voi olla että olen liian kriittinen, mutta toivoisin löytäväni hyvät perustuotteet, jotka toimisivat koiraan kuin koiraan. No joo, lienee toiveajattelua, sillä turkinlaadut vaihtelevat suuresti jo oman laumani keskuudessa. Kuitenkin ensiarvoisen tärkeää olisi löytää toimivat tuotteet näyttelyturkeille. Olen kokeillut LUKUISIA tuotteita, mutta yksikään ei ole ollut aivan loistava. Ihan hyviä ja kelvollisia, sekä aivan surkeitakin tuotteita on mahtunut joukkoon, mutta jotenkin odottelen vielä sitä omaa "juttuani". Onneksi ne omille näyttelykoirilleni aivan surkeiksikin osoittautuneet aineet on kuitenkin saatu käytettyä kotikoirilleni, sillä lyhyt kotiturkki ei ole lainkaan niin haastava oikeiden aineiden suhteen. Noh, minä jatkan etsintääni ja toivon viimein löytämäni sen "oikean" tuoteperheen, jonka puitteissa saan kaikki puudelini säihkymään upeissa turkeissaan;)

Yllä kuvat huolehtivasta äidistä ja pienestä "Nöpö"-työstä ruokailupuuhissa.

Alla kuva murto-osasta turkinhoito arsenaaliani... Puudelin turkinhoito on tosiaan melkoista kilpavarustelua:):)