Olin innoissani kun lumet tulivat maahan, vaikka en talvi-ihminen oikein olekaan. Nyt, kun lumet jälleen ovat sateiden myötä poissa, on kyllä todella ankeaa... Koirien ja lasten kanssa ulkoilu typistyy ihan minimiin, eikä vain minusta johtuen; sekä lapset että koirat tuntuvat kaipaavan mieluummin sisälle kuivuuteen. Minä en todellakaan pidä sateesta talvella. Kesäiset sateet ovat ihan ihania toisinaan, ainakin silloin kun en ole ulkonäyttelyissä tunteja puunattujen koirieni kanssa;)

Tuntuu, että nuorten koirien takkuvaiheetkin ovat ottaneet roimasti takapakkia tämän jatkuvan märkyyden keskellä. Luulin jo, että takkuvaiheet oli tällä erää selätetty, mutta mitä vielä! Nyt pesuväliä on taas lyhennetty. Hartaana toivon ja odotan niitä pikkupakkasia kun lumi kimmeltää, mutta ei tartu turkkiin ja kun ulkona on taas mukavaa. Toivottavasti tällainen talvi tänä vuonna tulee edes hetkeksi.

Tylsyyttä vastaan taistellaan sisätiloissa tapahtuvan aktiviteetin muodossa. Pienten tottelevaisuustemppujen harjoitteleminen, herkkupalojen etsintä ja aina takuuvarma luiden kalvaminen pitävät mielet virkeänä.