Tänään Diiva-äidin oli aika päästä kunnon pesulle ja trimmaukseen. Ja kyllä pikku-äiti olikin pesun tarpessa! Takajalat olivat takkuuntuneet kaikesta pentukopassa makailusta ja maitotahroista. Pesin Diivan huolellisesti kera runsaan hoitoaineen. Pennut nukkuivat pesu- ja kuivausrumban ajan tyytyväisinä ja autuaan tietämättömänä emonsa "me time"-vietosta. Ennen trimmausta Diiva imetti pennut ja oleili muutenkin niiden kanssa. Sitten sakset saivat heilua. Maailman huoellisimpaan trimmiin ei ollut aikaa, mutta vähensin karvaa reilusti, jotta äitiyslomalaisen on mukavampi touhuta pienokaisten kanssa.

Työskennellessäni lasten parissa koiratyöparin kanssa saattaa yhtenä harjoituksenamme olla pelaaminen koiran kanssa. Tällainen pelihetki opettaa lapselle todella paljon, jos siihen paneudutaan huolellisesti. Pelaamisen kautta lapsi oppii huomioimaan toista elävää olentoa vuorovaikutteisessa suhteessa. Koira ei myöskään ole "kone", vaan sitä pitää kohdella oikein, jotta pelaaminen onnistuu ja on lisäksi kummallekin pelaajalle mukavaa. Hyviä pelejä tässä työmuodossa ovat esimerkiksi Nina Olssonin Dog Smart älypelit. Pelit ovat aluksi melko vaativiakin koirille, joten siksi harjoittelen ensin pelaamista tunnetyökoirieni kanssa kotioloissa. Vasta kun pelaaminen on nille tutumpaa, ne pääsevät pelaamaan vieraiden lasten kanssa.

Hyvinä apulaisina harjoitteluvaiheessa toimivat omat lapseni, jotka ovat koirille jo entuudestaan tuttuja ja joille koirien käsittely on luontaista. Varsinaisina työkoirina toimivat Diiva ja Quincy, mutta toki peleistä pääsevät nauttimaan myös Oona ja Viivi. Koiran ongelmanratkaisua on hauskaa seurata koko perheen voimin, sillä vaikka kaikki koiramme edustavatkin samaa rotua, on niiden persoonissa suuria eroja. Kun yksi lähtee ratkaisemaan ongelmaa sata lasissa, toinen tyytyy pohtimaan siirtojaan rauhassa pidempään. Myös koirien kärsivällisyydessä on eroja. Esimerkiksi Viivi turhautui välittömästi kun se ei heti onnistunut, kun taas muu sakki jatkoi innokkaasti tehtävän ratkaisua. Tosin yksi syy saattaa löytyä ahneuden määrästäkin... Viivi on koiristani ainoa, joka ei ole hillittömän ahne, vaikka kulinaristi sekin on;)

 

Diiva jatkaa puhtaana ja virkistyneenä mamma"lomailuaan"

Ja sitten pelin hurmaa. "Häh, mitä täs niinku pitäs tehdä??"

"Kyllä täältä kuitenkin tulee melkoisen houkuttelevia aromeita...."

"Auttaisikohan raapiminen??"

Lopulta ratkaisu löytyi kun tytöt hoksasivat ottaa pelinappulat suuhunsa ja päsivät siten herkkupaloihin käsiksi:)