Ihanat pentuset ovat taas kehittyneet huimasti! Vauhti on kasvanut kovasti ja pienet juoksevat jo kovaa pentulaatikon reunalla kun vain vähänkin kuulevat ääntäni. Pieni "kennel-apulaiseni", Minella-tyttömme, on hieno apu pentujen hoidossa ja etenkin sosiaalistamisessa; hän malttaa leikkiä pitkiä aikoja (niin pitkiä kuin pennut jaksavat) pentusten kanssa ja touhuaa paljon myös aikuisten koiriemme kanssa. Toivottavasti tästä tytöstä kasvaa äidille kelpo apulainen näyttelymatkoille, lenkeille ja turkinhoitoon:):)

Tässä muutama tuore kuva kun pienokaiset pääsivät sylittelemään. Ne saavat jo vierailla pentulaatikon ulkopuolella muutenkin. Tällä erää pienet pyrähdykset ovat vielä hyvinkin tarpeeksi, mutta viikon päästä peuhuaika on jo varmasti taas paljon pidempi pentujen varttuessa:D Muun lauman joukossa ei vielä ole oltu, mutta eiköhän pennut pääse siihenkin viikon mittaan tutustumaan.